Jumantsukka, nyt saisi Eekaa kutsua suicide-Eekaksi entisen damage-Eekan sijaan :/ Torstaina kaikki koirat olivat mukana duunissa ja oli mukavaa. Illalla juuri ennen lähtöä joku oli oksentanut kahvihuoneen täyteen limaa, ajattelin että se oli vaan nälkäinen Masa tai Sinni (Sini saattaa oksentaa jos on liian kauan aamuruoasta..). Paineltiin pysäkille ja Eeka oksensi matkalla syömänsä sata kiloa ruohoa. Sitten se oksensikin koko loppuillan ja siinä vaiheessa huolestuttiin kun ei ahmatille ruoka kelvannut. Vesikään ei pysynyt sisällä. Eeka oli aika väsyneen oloinen, joten päätettiin tarkkailla tilannetta ja ajatus oli ottaa se duuniin mukaan pe lääkärille. Yö menikin nukkumatta, mutta Viikkiinlähtöä ei tullut. Aamullakin Eeka oli nuutunut, mutta ruoka maittoi. Odoteltiin että päästään töihin (auki klo 12) ja lekurille, mutta Eekapa päätti normalisoitua juuri ennen duuniinlähtöä. Ruokakin meni alas ja pysyi sisällä. Duunissa katsottiin koira läpi ja kaikki näytti olevan ok, epäilynä ruokamyrkytys tms. Iltapuolella Eeka kakki ripulia kahvihuoneeseen ja kakkaa kaivellessani löysin ilmeisen syyn kaikkeen tuohon.. Luumunkivi! Kiesus ettei käynyt pahemmin, ell sanoi että se on varmaan ollut jumissa hetken ja olo parantui kun se liikkuikin eteenpäin. Meillä ei luumuja syödä, joten kivi on saatu matkaan lenkillä :F  Kyllä isäntäväkeä peloteltiin, onneksi ei käynyt tuon pahemmin..

Eilinen illan vika potilas antoi taas ajattelemisen aihetta.. Mikä on lemmikinomistajan vastuu päästää lemmikki nukkumaan ja lähinnä milloin? Kuinka pitkälle pitäisi hoitaa ennen kuin 'luovutetaan'? Viivyttääkö moni lemmikinomistaja lääkäriintuloa, jos tietää että on tiedossa se viimeinen reissu? Tahatonta, mutta kuitenkin inhaa lemmikille. Helppohan se on ulkopuolisena todeta että pois vaan, mutta mitä tekisi jos kyseessä olisikin oma lemmikki.. On niin vaikea luopua, mutta niin..