Silloin kun muutin omaan kotiin, en tiennyt mistä joutuisin luopumaan. Sain paljon, mutta olen myös menettänyt paljon. Nimittäin oman koirani. En haluaisi mitään muuta enempää, kuin että saisin Masan kotiin asumaan.

Nyt olen ystävälleni enää viihdyttävä seuraneiti, jonka kanssa puuhastellaan jos huvittaa. Treenimotivaatio on aivan olematon, koska välillämme ollut side tuntuu olevan poissa.

Haen koiria tänne, ja koitan viettää mahdollisimman paljon aikaa niiden kanssa ihan vaan ollen ja yhdessä hölmöillen ilman tiukkaa treenaamista. Treeneissä sitten tehdään mitä voidaan.

Monta iltaa menee itkien koiran perään. Haluaisin jakaa sen kanssa myös arjen, joka vahvistaisi suhdettamme ja saisimme treenitkin mukavemmiksi.

Tulipas taas turha kirjoitus. Kaipaan vaan Masaa niin paljon.